Jotos

”Karhu 2015” -jotos Säkylässä 15.-16.8.2015

Satakunnan Pioneerikilta ry oli saanut järjestettäväkseen tämän vuotisen pioneeriaselajin valtakunnallisen pääkoulutustapahtuman. Pioneeri- ja suojelujotos kisailtiin Säkylässä Porin prikaatin uuden organisaation mukaisen Satakunnan pioneeri- ja viestipataljoonan tukemana elokuun puolivälissä. ”Karhu 2015” järjestettiin puolustusvoimien vapaaehtoisena harjoituksena, ja siihen osallistui tällä kertaa 14 kilpailupartiota. Pioneeriaselajin Liitto ry:n ohjeiden mukaisesti tämän jotoksen rasteilla painotettiin suojeluosaamiseen liittyviä tehtäviä. Pioneeritarkastaja eversti Jouko Rauhala toimi jotoksen suojelijana.
Valtakunnallinen pioneeri- ja suojelujotos on Pioneeriaselajin Liitto ry:n tärkein vuosittainen koulutustapahtuma, joka järjestettiin nykymuotoisena jo 16. kertaa. Aikaisemmat ”KARHU –jotokset” Säkylässä on järjestetty vuosina 2005 ja 2010, joten nimiperinne haluttiin säilyttää. Pioneeriaselajin Liitto ry:n laatimien sääntöjen mukaan jotos järjestetään Schmardenin päivän juhlallisuuksien yhteydessä. Tällä kertaa päädyttiin elokuiseen viikonvaihteeseen Huovinrinteen ampuma-alueen käyttövuorojen sanelemana, toki liiton hyväksyttyä ajankohdan muutoksen. Samalla saatiin mahdollisuus ainakin kokeilla, miten ajankohta varsinaisen kesälomakauden ulkopuolella vaikuttaa toimitsijoiden ja kilpailijoiden osallistumisinnokkuuteen. Jos jossain onnistuttiin hyvin, niin sään valinnassa. Heinäkuun sateiden sijaan viikonvaihteen sää oli mitä parhain – aurinkoista, mutta ei liian kuumaa.
Satakunnan Pioneerikilta ry oli asettanut jotoksen johtajaksi everstiluutnantti evp Matti Vihottulan, ja Pioneeriaselajin Liitto ry nimesi alikersantti res Ismo Pajarisen Pääkaupunkiseudun Pioneerikillasta. Kapteeni Karri Kinisjärvi Satakunnan pioneeri- ja viestipataljoonan esikunnasta johti puolustusvoimien vapaaehtoisen harjoituksen ja hoiti jotoksen ratamestarin tehtävät. Ylivääpeli Esa Pohjolainen toimi kertausharjoitusvääpelinä ja kenttäsairaanhoitaja Risto Laitinen lääkintähuollon johtajana. Satakunnan pioneeri- ja viestipataljoona oli asettanut harjoitukseen kolme kouluttajaa: ylikersantit Aleksi Pollarin ja Antti Myllymäen sekä kersantti Joni Tynkkysen.
Kutsu jotokseen julkaistiin Hakun numeroissa 1 ja 2/2015 sekä verkkosivulla osoitteessa www.pioneerijotos.fi. Näiden ilmoitusten perusteella toimitsijoita ilmoittautui valitettavan vähän. Tuolloin oli jo tiedossa, että järjestävästä killasta tai Varsinais-Suomen Pioneerikillasta ei löydy tapahtumaan toimitsijoita. Lounais-Suomen Maanpuolustuspiirin vääpeliryhmän osallistuminen hoitamaan harjoituksen huoltoa oli neuvoteltu tässä vaiheessa, mutta sieltäkään ei löytynyt apua toimitsijapulaan. Onneksi muiden kiltojen aktiiviset jäsenet osoittivat huolensa tapahtuman valmistelujen etenemisestä ja tarjosivat toimitsijaehdokkaita. Viimeisiä ilmoittautumisia otettiin vastaan vielä jotosviikolla, joiden kutsumisessa harjoitukseen puolustusvoimat osoitti järjestelmän joustavuuden. Viimeisinä päivinä saatiin tieto myös useista poisjäänneistä, joten rastitehtävien vastuut päätettiin jakaa vasta tulopäivänä, kun varmistutaan toimitsijoiden paikallaolosta. Lopulta toimitsijoita oli kisan läpiviemiseksi aivan vähimmäismäärä, kun muutama kilpailijaksi ilmoittautunut ei halunnut osallistua rasittavaan kilpailuun pienten terveydellisten syiden takia vaan hoiti mieluummin rastitehtäviä. Varsinaisia rastitehtävien toimitsijoita oli 15. Lisäksi muutama jo reserviläisiän takarajan ohittanut ”jotosveteraani” – positiivisessa mielessä ilmaistuna – osoitti mielenkiintoa osallistua harjoitukseen. Kutsuminen asevelvollisuusrekisterin kautta ei kuitenkaan onnistu; varustaminen, muonittaminen ja oikeudellinen asema ovat ongelmallisia, joten vierailu jäi heidän ainoaksi osallistumismahdollisuudekseen.
Valitettava kömmähdys tapahtui toimitsijoiden kutsumisessa harjoitukseen. Aluetoimisto oli kyllä saanut kutsuttavien henkilötiedot, mutta kesäkuussa oli lähetetty vain kilpailijoiden harjoituskutsut, ja toimitsijat oli jostain syystä unohdettu. Kutsut lähetettiin vasta heinäkuun puolivälissä sitä erikseen tiedusteltaessa, mikä ajankohtana oli liian myöhään. Kaikki ilmoittautuneet eivät olleet varmoja kutsun saamisesta ja olivat suunnitelleet muuta ajanvietettä kyseiseksi viikonvaihteeksi.
Kutsussa mainittujen ilmoittautumistietojen saaminen tuntui varsin työläältä, eikä jotoksen johtajalla ollut lopultakaan kaikkien osallistujien osoite- ja yhteystietoja käytössään lukuisista pyynnöistä huolimatta. Näin ollen kaikille osallistujille ei voitu lähettää sähköpostitse esimerkiksi käskytystilanteen kehittymisestä.
Vääpeli res Jari Ukkosen johtama viisihenkinen vääpeliryhmä kuittasi harjoitukseen osallistuvien vaatetusmateriaalin Porin prikaatin talousvarastolta ja valmisteli sen jakovalmiiksi Camp Mauriin. Lähes kaikki kilpailijatkin saapuivat Säkylään jo perjantai-illan kuluessa, joten vaatetusmateriaali saatiin jaettua ennen majoittumista. Harjoitusjoukko yöpyi Camp Maurin majoituskonteissa, joten tällä kertaa ei päästy harjoittelemaan telttaelämää. Alueen ruokala sekä wc- ja peseytymistilat muodostavat muutenkin hyvät edellytykset tämän kaltaisen harjoituksen tukeutumisalueeksi. Kaikki ruokailut toteutettiin asianmukaisissa sisätiloissa, ja huolto hoitui muutenkin erinomaisesti kuin huomaamatta. Tästä annetaan suuri kiitos vääpeliryhmälle, joka hoiti myös muonittamisen ammattitaitoisesti ja kiitettävällä asenteella.
Kutsussa ilmoitettuun määräaikaan mennessä ilmoittautui yksitoista kilpailupartiota. Määräajan umpeuduttua maakunnissa herättiin ja saatiin neljä partiota lisää, joten ilmoittautuneita oli aika tavanomaiseksi muodostunut määrä – viisitoista. Merkillepantava seikka oli partioiden kokoonpanoissa, sillä vain viisi ilmoitti sääntöjen määräämän nelihenkisen partion, kaksi kolmihenkisen ja kahdeksan viisihenkisen partion. Tähän järjestäjä ei puuttunut tässä vaiheessa, ja jotoksen alkaessa tilanne olikin toinen. Matkaan lähti lopulta neljätoista partioita, joissa jäseniä oli: 4 kertaa 3, 8 kertaa 4 ja 2 kertaa 5. Kilpailijoiden keski-ikä oli 36 vuotta, joukossa vain yksi selvästi nuorempi partio. Onneksi osa kokeneista jotoslaisista oli rekrytoinut omiin partioihinsa myös jatkuvuuden kannalta tärkeitä nuorempiakin osanottajia.
Viimeiset kilpailijat saapuivat lauantaina kello yhdeksään mennessä. Aamu käytettiin vaatetusmateriaalin sovittamiseen ja taisteluvälinemateriaalin jakoon Camp Maurissa. Toimitsijat kävivät testaamassa ampumataitoaan rynnäkkökivääriammunnan merkeissä, johon mahdollisuuteen kaikki olivat tyytyväisiä. Jotosviikonloppujen aikataulu on useimmiten niin kiireinen toimitsijoille, että siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Ammunta on kuitenkin yksi mielenkiintoisimmista koulutuskohteista, johon reserviläiset pääsevät vain puolustusvoimien harjoituksissa ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseilla.
Jotospuhuttelussa kilpailijat saivat ohjeet lauantain läpiviennistä ja rastikiertojen järjestelyistä sekä tehtävien pisteytyksestä. Samalla jaettiin rastikartat ja kilpailunumerot. Tilaisuudessa toteutettiin myös Jääkäripienoispatsaiden jako Schmardenin muistomerkkihankkeeseen merkittäviä lahjoituksia tehneille henkilöille, yrityksille ja järjestöille. Asiaan voi tarkemmin tutustua Hakku –lehden numerosta 3/2015.
Ensimmäisenä kilpailusuorituksena oli rynnäkkökivääriammunta, joka ei sujunut aivan kuin Strömsössä. Ammunnan johtajan ajatuksena oli, että aseen kohdistaminen kuuluu kilpailusuoritukseen, eikä koelaukausten ohiampumiseen kiinnitetty riittävää huomiota. Kaikki eivät saaneet koelaukauksillaan tauluun 03 lainkaan osumia, jolloin jouduttiin nostamaan ”vanhat lehmännahat”, taulut 01 esiin. Ilmeisesti sitäkään ei ole painotettu tarpeeksi, että tähtäinten asento on aina tarkastettava ennen koelaukauksia. Varusmiespalveluksesta kotiutuva on saattanut kujeillessaan säädellä tähtäimiä ennen aseen luovuttamista varastoon. Jokaiselle harjoitukseen osallistuvalle reserviläiselle pitää kuitenkin saada syntymään luottamus hallussaan olevaan aseeseen ja sillä osumiseen.
Pioneeriaselajin Liitto ry:n ohjeiden mukaisesti tehtävärasteilla painotettiin suojeluosaamiseen liittyviä tehtäviä. Tämä oli luonnollista, kun tukeuduttiin valtakunnalliseen suojelun osaamiskeskukseen. Rastipaikatkin vietiin Valliston asutuskeskustaistelualueen viereen perustetulle uudelle suojelukoulutusalueelle, jossa saattoi tutustua päällisin puolin simulaattorikentän rakenteisiin, savu- ja kemikaalisukelluskontteihin ja korkealla työskentelytorniin. Tehtävät suoritettiin kahtena erillisenä rastikiertona, joiden ensimmäiset suoritukset aloitettiin rasteilla yhtä aikaa. Aikataulussa pysyttiin kohtalaisesti, vaikka joillakin rasteilla jouduttiin vähän odottelemaan.
Lauantain rastitehtävät saatiin päätökseen juuri auringonlaskun aikaan, joten tehtävien suoritus voitiin toteuttaa tasapuolisissa olosuhteissa. Päivän lyheneminen heinäkuuhun verrattuna oli otettu huomioon rastikiertoja suunniteltaessa hieman lyhempinä siirtyminä. Suojeluun liittyvät rastit sijaitsivat hyvinkin lähellä toisiaan. Toiselle rastikierrolle lähdettäessä vielä korostettiin reipasta siirtymistä rastilta toiselle, joka menikin sujuvammin. Lauantaipäivä oli fyysisesti helppo.
Sunnuntaina toteutettiin suunnistus muutamalla tehtävällä höystettynä (mm. falling plate –ammunta). Yhdellä rastilla toteutettiin minisuunnistus, jossa partio piti jakaa kahteen osaan ja omavalintaisesti käydä leimaamassa tietty määrä maastoon sijoitettuja rasteja. Vilpolan pienipiirteinen kumpareikko lukuisine polkuineen osoittautui haastavaksi suunnistusmaastoksi monille partioille. Kilpailu päättyi perinteiseen pikataipaleeseen, jonka maali sijaitsi Camp Maurissa. Ajan säästämiseksi varusteiden luovutukset ja muut huoltotoimenpiteet päätettiin toteuttaa myös tukikohdassa.
Maastossa aktiivisesti kilpailua seurasivat jotosta suojellut pioneeritarkastaja, Pioneeriaselajin Liitto ry:n puheenjohtaja Aimo Hattula ja Hakun toimituspäällikkö Seppo Suhonen. Pioneeriaselajin Liitto ry:n koulutuspäällikkö Markku Rapo oli myös seuraamassa tapahtumaa, ja Korian Pioneerikillasta oli saapunut seitsemän hengen ryhmä tutustumaan järjestelyihin.
Harjoitus päätettiin palkintojen jakoon prikaatin elokuvaluokassa – pitää vielä mainita, Säkylän toimipisteen elokuvaluokassa. Satakunnan Pioneerikillan puheenjohtaja Olli Niemensivu avasi tilaisuuden, jonka yhteydessä hän luovutti killan viirin numero 25 eversti Jouko Rauhalalle ja numero 26 Aimo Hattulalle.
Pioneeritarkastaja kertoi puheenvuorossaan nähneensä jotoksella hyvähenkistä, yhteiseen päämäärään tähtäävää toimintaa, joka on osoitus osaavasta ja maanpuolustustahtoisesta reservistämme. Hän kiitteli tapahtuman säilyttäneen erityispiirteensä myös koulutuksellisesti, yhdessä tekeminen – oppiminen ja opiskeleminen – onnistui. Palautteen antaminen oli omaksuttu ja tarvittaessa rasteilla oli rohkeus kouluttaa, jos siihen oli tarvetta. Sunnuntain osuuden hän sanoi olleen sopivan napakka. Hän peilasi Maavoimien uudistetun taistelutavan vaatimuksia ja Maavoimien komentajan kenraaliluutnantti Seppo Toivosen periaatteita koulutustapahtuman edelleen parantamiseksi. Joukkojen ja johtajien aktiivisuutta, aloitteellisuutta ja toimeenpanokykyä on kehitettävä. Reserviläisten osuutta jotoksen valmistelussa, toimeenpanossa ja jälkihoidossa on lisättävä ja rastitehtävissä on lisättävä aloitteellisuuden vaatimuksia. Lopuksi hän korosti yhteisvastuullisuutta jotoksen järjestämisessä.
Pioneeritarkastaja ja Satakunnan Pioneerikillan puheenjohtaja luovuttivat palkinnot parhaille partioille. Voittajaksi selviytyi Pohjan Pioneerikilta I, jonka jäseninä olivat vänrikki res. Heikki Jyrinki, kersantti res. Jarkko Haukipuro ja korpraali res. Jussi Eskelinen. Mainittakoon, että Jussi Eskelinen liittyi voittajapartion jäseneksi vasta kilpailupaikalla, kun Pohjan Pioneerikilta I:n alkuperäisistä jäsenistä kaksi oli ilmoittanut etukäteen esteestä ja vielä yksi jätti saapumatta. Eskelinen oli jäänyt yksin pääkaupunkiseudun partionsa jäseneksi jo kisaviikolla peruuntumisten takia – ”Varalisä” täytti näin tehtävänsä. Voittajapartio sai henkilökohtaisten pokaaliensa lisäksi vuodeksi haltuunsa Pioneerisäätiön lahjoittaman kiertopalkinnon.
Toisena palkittiin Kaput(t) jäseninään reservin kapteenit Jari Kekkonen, Jukka Rusila ja Tommi Laakkonen ja kolmanneksi sijoittui Ottawa97 joukkueella alikersantti res Antti Kokkonen, ylikersantti res Hannes Mäkelä ja kersantit Teppo Alander ja Pasi Leppänen. Suojelusiskot (yliluutnantti res Johanna Törmä, vääpeli res Tuuli Haataja ja yliluutnantti res Nina Pottonen) oli kisan ainoa ja paras naispartio, ja se palkittiin henkilökohtaisin pokaalein.
Parhaat ampujat palkittiin Porin prikaatin levykkeillä, joiden karhutunnus sopi hyvin jotoksen teemaan. Paras ampuja oli vänrikki res. Mikko Ruuska (Team Titan) hienolla tuloksella 95. Toisena palkittiin vänrikki res. Heikki Jyrinki (Pohjan Pioneerikilta 1) tuloksella 92 ja kolmanneksi sijoittui kapteeni res. Jari Kekkonen (Kaput(t)) tuloksella 91. Toimitsijoille jaettiin pienet muistolahjat.
Pioneeriaselajin Liitto ry:n puheenjohtaja korosti jotoksen olevan reserviläistoimintaa ja painotti, että kaikki liiton jäsenyhdistykset on saatava mukaan koulutustapahtuman suunnitteluun ja toteuttamiseen. Hän kiitti osanottajia ja jotoksen järjestänyttä kiltaa sekä luovutti killalle aselajiliiton kunniakirjan.
Pioneeritarkastaja toivotti Korian Pioneerikillan puheenjohtajan Esa Simpasen ja Kymen pioneeripataljoonan komentajan everstiluutnantti Vesa Valtosen puolesta osanottajat tervetulleiksi ensi vuoden jotokseen, joka järjestetään Korian ja Vekaranjärven välisissä maastoissa 22. – 23.7.2016.
Palkintojen jälkeen pyydetyn avoimen palautteen perusteella tapahtumaan osallistuneet olivat tyytyväisiä järjestelyihin. Muutamat valittelivat sopimattomia sotilasjalkineita ja pohjallisten puutetta, jotka yhdessä aiheuttivat hiertymiä. Pohjallisten puuttuminen todettiin vain niin myöhään, ettei niitä enää saatu talousvarastolta. Jälkikäteen on hyvä olla viisas, kutsussa ja ohjeessa reserviläisille olisi pitänyt muistuttaa omien pohjallisten mukaan ottamista, lähinnä vähemmän kokeneille jotostelijoille. Nythän siellä kerrottiin mahdollisuudesta käyttää omia varusteita ja jalkineita.
Tulosten tarkemman tutkiskelun jälkeen järjestäjä sai palautetta kilpailun sääntöjen vastaisesta pisteytyksestä, jossa ammunta painottui yli 30 prosentin osuudella. Säännöistä poikkeaminen ei tietenkään ole sopivaa, vaikka se tapahtuukin etukäteen ilmoitetusti ja muuten tasapuolisesti. Osasuoritusten arvioinnin ja pisteiden muuttaminen palkintojen jaon jälkeen on järjestäjän mielestä vielä sopimattomampaa, joten tulosluettelo on pidetty voimassa. Haasteellisin vaihe jotoksen järjestämisessä on juuri viimeisten partioiden maaliintulon ja palkintojen jaon välinen aika, joka säännöissäkin on määritelty enintään kahdeksi tunniksi. Nykyisten jotossääntöjen päivittämisessä toivotaan joustavuuden säilyttämistä myös järjestäjän velvollisuuksissa.
Satakunnan Pioneerikilta ry ja kilpailun johtaja kiittävät jotoksen ”Karhu 2015” kilpailijoita ja toimitsijoita innostuneesta ja reipashenkisestä osallistumisesta kisaan. Toivottavasti saitte jotoksesta sen, mitä olitte hakemassa. Kiitokset Porin prikaatille ja erityisesti kapteeni Karri Kinisjärvelle harjoituksen onnistumiseksi tehdystä työstä. Toimintamme muut tukijat, jotosjulkaisuun mainoksia maksaneet yhteisöt, yritykset ja henkilöt ansaitsevat myös kiitokset. Tästä tarkemmin myös verkossa www.pioneerijotos.fi, jossa tosin kirjoittamani ajankohtaista –osion jutuissa kirjoittaja on jo vaihtunut.

Jotoksen kiertopalkinto